Varjojen kaupungit – Luukaupunki (2013)
Ohjaaja: Harald Zwart
Varjojen kaupungit on taas yksi moniosainen kirjasarja, eikö niitä ole jo tarpeeksi? Tämä oli ensimmäinen ajatukseni kun ensimmäistä kertaa kuulin kyseisestä kirjasta, elokuvaa en halunnut nähdä mutta luettuani hieman lisää aiheesta mielenkiintoni heräsi.
Kävellessäni elokuvasaliin odotukseni ovat korkealla ja odotin elokuvan olevan pettymys mutta erehdyin pahasti, sillä odotin tämän elokuvan olevan melko samanlainen kuin Twilight-sarja mitä se ei onnekseni ollut.
Elokuvan päähenkilö Clary Fray (Lily Collins) on 15-vuotias punapää, jonka elämä on varsin tavallinen. Hän asuu New Yorkissa äitinsä ja tämän miesystävän kanssa. Claryn paras kaveri on Simon (Robert Sheehan) niminen rillipää ja Clary viettää nörttimäisen ystävänsä kanssa paljon aikaa. Ratkaiseva käänne tapahtuu Claryn 16-vuotis syntymäpäivän iltana, kun hän ja Simon juhlivat eräällä klubilla. Clary huomaa oudon seurueen joka silmää räpäyttämättä murhaa erään miehen, Claryn kirkaisu halkoo ilmaa ja Simon kyselee hädissään mikä Claryä vaivaa. Clary tajuaa, ettei kukaan muu näe outoa seuruetta. Seurueen johtajana toiminut nuori mies huomaa, että Clary pystyy näkemään hänet, Clary pakenee paikalta.
Seuraavana päivänä Claryn istuessa Simonin kanssa kahvilassa, sama poika kävelee sisään ja Clary pakenee takaovesta poika kintereillään. Clary esittää monta vaativaa ja raivon verhoamaa kysymystä mutta Jace (Jamie Campbell Bower) nimiseksi esittäytynyt nuorukainen vain katselee Clarya ylimielisesti ja vastaa jos huvittaa. Tilanteen ratkaisee Claryn soiva puhelin ja vastatessaan siihen, Clary kuulee äitinsä hätääntyneen äänen, joka huutaa ettei Clary missään nimessä saa tulla kotiin. Clary ryntää New Yorkin katujen poikki kotiinsa huomatakseen että hänen äitinsä on kaapattu. Jace osoittautuu varjometsästäjäksi eikä hän ole ainoa lajiaan. Clary tempautuu mukaan vaaralliseen taistoon ja hänelle selviää, ettei hänelle ole kerrottu kaikkea. Claryn tehtävä tässä maailmassa on paljon vaarallisempi kuin pelkkä koulusta selviäminen.
Elokuvasali täyttyi huudoista ja kiljunnasta, monta inhaa monsteria ja demonia vilahti kankaalla elokuvan aikana, elokuva pysyi silti hyvän maun rajoissa. Elokuva yllätti minut juonellisesti, sillä se oli todella toimiva ja perässä pysyi hyvin. Claryn rohkeus ja Jacen ylimielinen sarkasmi toi hyvää lisämakua elokuvaan, myös näiden kahden sanailua oli hauska seurata. Elokuva oli lajityypiltään jotain scifin, romantiikan ja fantasian sekoitusta mikä on mielestäni aina toimiva yhdistelmä. Näyttelijävalinnat olivat myös onnistuneita ja erityisesti Clarya näytellyt Lily Collins ylitti odotukseni. Suosittelen elokuvaa kaikille fantasiaromantiikkascifi-faneille.
Helmi Lindén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti